Lódzissa/Puolassa pidetyn viisipäiväisen työpajan aikana kollegat jakoivat laajan valikoiman menetelmiä: sosiometriaa, vapaata teatteria, elämäkertatyöskentelyä, kollaasien luomista, historiallisten tapahtumien ja päivämäärien, assosiaatioiden ja tiedon yhdistämistä historia-aiheisiin kuviin ynnä muita. Usein yksinkertaiset keinot avasivat pääsyn aiheeseen – ja herättivät intensiivisiä keskusteluja. Jotkin historialliset aiheet saatettiin aluksi kokea kaukaisiksi, mutta niistä tuli paljon läheisempiä, kun niitä pohdittiin yhdessä kollegojen kanssa.

Se mitä kumppanimme jälleen oppivat oli, että historiaa ei tule kertoa vain hallitsijoiden vallanperimyksenä. Jos muistelutyössä otetaan huomioon kokonaistilanteet ja siten myös tavallisten ihmisten elämäkerrat – se on lähestulkoon elämänkoulua. Työpajaan osallistujat oivalsivat uusia asioita muista yhteiskunnista; he oppivat myös ajattelemaan laajemmassa, eurooppalaisessa kontekstissa ja siten myös ymmärtämään paremmin omaa perspektiiviään. Eräs osallistuja totesi muutaman päivän jälkeen: ”Olen yhä vaikuttunut tapaamisestamme Lodzissa, ja olen hyvin kiitollinen siitä, että sain viettää näin antoisaa aikaa teidän kaikkien kanssa.”